Näin Minä Olen -messujen jälkeen tuli mieleen hahmotella vähän tarkemmin asioita, jotka ovat alkaneet tuoda uutta merkitystä elämääni. Rajatieto ja new age on nimityksiä, joista olen kuullut puhuttavan tässä yhteydessä. Kuten jo aiemmin kerroin niin suhtautumiseni oli aiemmin lähes ateistista. Kasvatukseni siis oli aika ateistinen ja kaikelle henkimaailmaan ja uskontoon liittyville asioille on vain tuhahdeltu. Nyt kun jälkeenpäin miettii niin itseasiassa suhtautumiseni on ollut jopa ihmeen kielteinen. Aina kun Jumala tai Jeesus on edes mainittu, on karvat nousseet pystyyn ja olen halunnut välttää kaikkea siihen liittyvää. Miksi on ollut vaikea hyväksyä uskonnon olemassaoloa yhteiskunnassamme ja sitä, että jotkut turvautuvat näihin asioihin? Onko siinä ollut jotain pelottavaa? Jotain minkä olen kieltänyt itseltäni?

En edelleenkään usko kirkkoon tai kirkon mukaiseen oppiin: siihen, että ihminen on syntinen tai että on olemassa taivas ja helvetti: hyvä ja paha. Mutta en kiellä etteikö Jumalaa tai enkeleitä voisi olla. Ja se mistä olen täysin varma, on, että on olemassa jotain korkeampia voimia, jotka ohjaavat meitä. Mutta uskon myös, että voimme itse valita mitä haluamme elämäämme. Kun olen alkanut seurata merkkejä ja luottaa intuitiooni, on ihmeellisiä asioita tapahtunut. Olen nähnyt mitä merkitystä on vastoinkäymisillä, mitä minun on ollut opittava kokemuksista ja sitä kautta olen löytänyt todellisen itseni. Olen alkanut myös uskoa energioiden voimaan. En ymmärrä niitä, mutta, kun tällainen vahvasti kehoansa kontrolloiva ihminen meinaa tipahtaa penkiltä energiahoidon tai meditaation aikana, niin ei ole kysymystäkään siitä, että voiko ko. asioita olla olemassa.