Mitä jos kuolen tänään eikä kukaan välitä

Mitä jos en itsekään välitä

Kuka välittää?

Mitä merkitystä on elämälläni

minkä vuoksi jaksan hengittää

minkä vuoksi heräisin huomiseen?

Miksen löydä lohtua ja vastauksia

Tässäkö se on kaikki

Tätäkö hengitän?

 

Mitä jos uskaltaisin toivoa...

Mitä jos tietäisin, että valo on olemassa,

vaikka se ei juuri nyt näy.

Ehkä sitä voisi hengittää

Ehkä sen tuntisi, jos ei olisi mitään muuta.

Vaikka ei olisi mitään muuta.

 

En anna vielä periksi

mitä valo voi tehdä

Ei se muuta mitään

Ei tuo onnea sydämeeni

Tyhmä valo

Ei siltä saa mitään

 

Ja silti...  siellä se on

ei anna minun vajota toivottomuuteen

sitkeästi tuikkii,

ottaaa haltuunsa.

Ja lopulta antaudun

vaikka vaikea on päästää irti

tutusta epätoivosta,

katkeruudesta ja vihasta

En vaan voi välttää

ja katson suoraan valoon,

myönnän sittenkin, että haluan...

Voin antaa itselleni luvan,

voin valita itseni...

Ja olla onnellinen.

 

Ulospäin kaikki näyttää samalta.

Yhdessä rakentamamme koti,

lyhdyt parvekkeella, verhot ikkunoissa.

Mutta sisällä on tyhjää.. pimeää ja yksinäistä.

 

Miten suuri ilo joskus syttyikään sydämiimme tuolla ovella

Miten täytimme pesämme lämmöllä ja turvallisuudella

Oli aika, jolloin onni vilahteli noissa ikkunoissa,

aika jolloin ystävät juhlivat lyhtyjen alla

Nyt iso varjo on asettunut taloksi,

painostava hiljaisuus on kaikkialla.

Yritämme täyttää tyhjyyttä kepeydellä

olla huomaamatta surua toistemme silmissä.

Kohteliaasti jaamme tavaroita,

keskitymme pakkailuun ja puuhasteluun.

Hääkuva viiltää keveyden verhoon reiän

muistot läpäisevät suojamuurin

Ei enää tunnetta, ei kyyneliä,

antaa rakennelman vain hiljalleen sortua,

pölyn laskeutua.

Ehkä tuuli vie pois kaiken turhan

ja jäljelle jää vain tunnistamaton raunio jostakin..

jostakin, jota rakkaudeksi kutsuttiin.

 

 

 

 

(`*•.¸(`*•.¸☆¸.•*´)¸.•*´)

Intiaani keskusteli lapsenlapsensa kanssa.
Hän sanoi: "Kaikissa meissä asuu kaksi taistelevaa sutta.
Toinen niistä on paha. Se on viha, pelko, kateus, mustasukkaisuus, suru, ylimielisyys, itsesääli ja valhe.
Toinen on hyvä. Se on ilo, rauha, rakkaus, toivo, tyyneys, nöyryys, hyväntahtoisuus, empatia, totuus ja luottamus ".
"Kumpi susi voittaa?", kysyi lapsi.
"Se, jota ruokit", vastasi vanhus.

(¸.•*´(¸.•*´☆`*•.¸)`*•.¸)
 

Olen tässä
sydän auki,
valmiina ottamaan sinut avosylin vastaan.
Mutta kierrät kehää ympärilläni,
tuijotat vain jalkoihisi,
varot askeleitasi.
Tiedät missä olen
voisit pysähtyä ja kurkottaa
kohti ojennettua kättäni.
Mutta käteni väsyy
enkä voi odottaa enää kauaa.
Kuulen junan tulevan
hyppäänkö sen kyytiin yksin?

 

 

 

Jos et näkisi minua enää koskaan,

viiltäisikö kaipauksen kipu sydäntäsi?

Jos en koskaan enää tulisi kainaloosi,

huomaisitko, että elämästäsi puuttuu jotakin?

Jos et enää kuulisi sanojani,

haluaisitko sinä sanoa minulle jotakin?

Mitä sanoisi sydämesi?