Muutaman viime kuukauden aikana olen huomannut uuden ilmiön elämässäni. Hahmotan pintaan nousevat asiat erilaisina teemoina. Teemalla tarkoitan että viikon tai muun lyhyen ajanjakson aikana alkaa mieleen nousta erilaisia tuntemuksia tai tapahtumia ja jossakin vaiheessa kirkastuu, että nämähän liittyvät kaikki samoihin asioihin ja kokonaisuudelle voi antaa selkeän nimen. Kuten aiemminkin olen maininnut niin uskon, että törmäämme tiettyihin asioihin niin kauan kunnes ne on käsitelty sydänjuuriaan myöten. Maailmankaikkeus nostaa niitä pintaan, jotta huomaisimme, mikä vielä estää meitä olemasta onnellisia.

Yhtenä teemana minulla on ollut esim. jännittäminen. Jotta ymmärsin kiinnittää asiaan erityisesti huomiota, näitä jännittäviä tilanteita tai tuntemuksia nostettiin pintaan seesteisen ja rauhallisen kauden jälkeen niin, että jännittäminen tuntui erityisen epämukavalta.

Muitakin teemoja on ollut, mutta jos tullaan tähän hetkeen niin oivalsin juuri, että tämän hetken teema on "itseni hyväksyminen tällaisena kuin olen". Jälleen kerran sain ensin vahvistuksen eli työpaikallani olin mukana projektissa, jossa osallistuin aktiivisesti kehittämistyöhön enkä jännittänyt vaan kommentoin spontaanisti asioita ryhmässä, jossa muut jäsenet olivat minulle ennestään tuntemattomia. Tämän jälkeen kuitenkin eteen tuli tilanteita, joita en hallinnutkaan ja epävarmuus alkoi nakertamaan vahvistunutta olemustani. Unohdin, että olen hyväksyttävä silloinkin, kun en ole parhaimmillani.

Kävin läpi mielessäni kaikki tilanteet, joissa olin pettynyt itseeni tai asetin itselleni odotuksia, joita en pystynyt täyttämään. Vaikka mielessäni ajattelin, että en pärjännyt ko. tilanteissa niin oikeastaan kyse on vain siitä, että en riittänyt itselleni. Koska itse rakennamme itsellemme ne vaatimukset ja mittaamme onnistumista. Muistutin itseäni siitä, että olen hyväksyttävä vaikka kaikki menisi pieleen enkä saisi aikaan mitään. Tämä ajatus kirkkaana, olen saanut kiinni myös aivan pienen pienistä vaatimattomuuden taipumuksistani. Kävin siis itseni kanssa aika perusteellista keskustelua siitä mitä voin tehdä, miten käyttäytyä ja olla. Totesin, että kaikki on sallittua ja voin tehdä mitä vain! Miten vapauttava tunne! Jos esim. joku asia tuntuu tyhmältä kysyä, koska melkein voi päätellä vastauksen, niin kysyn silti, jos se yhtään mietityttää. Kun ajattelen, että en viitsi vaivata jotakin toista jonkun asian vuoksi, kerron taas itselleni, että voin senkin tehdä, koska jokainen on vastuussa itsestään ja se toinenkin voi sanoa ei tai kertoa minulle, jos häntä pyyntöni vaivaa. Mikä vahvuus ja vapaus avautuikaan eteeni.

Vahvistusta tuli myös yllättävällä tavalla muuta kautta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun koen saavani viestiä musiikin kautta. Oivallusten jälkeen meni jonkin aikaa ja erään kappaleen kertosäe ehti soida muutaman kerran päässäni ennenkuin tajusin sanat... ja kyseinen 80-luvun hitti ei kuulu edes suosikkeihin. Se kuului näin:

"Is this love that I'm feeling
Is this the love that I've been searching for"

Niinpä niin. Hymy nousi melkein korviin :)

 

Ihanaa itsetutkiskelun aikaa itse kullekin! Muista, että olet täydellinen. Niin juuri sinä kaunis sielu