Sydämeni särkyi,

kadotin itseni.

Eksyin pelkoihini,

synkkyyteen lohduttomaan.

Etsin ulospääsyä mielestäni,

en löytänyt tietäni pimeässä.

Sinä olit se pieni valon pilkahdus sydämessäni,

pieni lämmin kynttilän liekki.

Puhalsit voimaa liekkiin

ja se alkoi valaista.

Valossa näimme herkän puoleni kauneuden,

sydämeni säröstä kasvavan

kauniin puhtaan valkoisen,

kukan avautuvan.

Kukasta kasvoi köynnös,

se levisi nuppuja avaten

saaden minut loistamaan.

 

Aurinkoni, näetkö mitä voit valollasi tehdä.

 

 

 

 

Uusi ei synny vain uudesta vaan myös vanhan näkemisestä uudessa valossa

-S.Kierkegaard