Hei, ja kiitos mielenkiinnostasi tulla lukemaan blogiani.

Viimeisen vuoden aikana tapahtuneiden hurjien muutosten innoittamana lähdin luomaan tätä uutta blogiani. Ajatusteni uusi suunta ja valoisampi asennoituminen on saanut minut nauttimaan elämästä ja sitä kautta uusi maailma on avautunut minulle. On ikään kuin uudesti syntynyt olo! Janoan nyt uusia kokemuksia, tietoa ja haluan kovasti jakaa hyvää oloani sekä ajatuksiani muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Mutta ennen kuin kerron niistä, valoitan vähän historiaani ja sitä mikä johti mihinkin.

 

 

Kärsin vuosia jonkilaisesta vaikeasti hahmotettavasta pahasta olosta, joka ilmentyi myös jonkin asteisena masennuksena. Koska kykenin kuitenkin ajoittain kokemaan hyvää oloa ja innostumaan asioista enkä koskaan vajonnut kovin syvälle epätoivoon, sinnittelin jotenkin aina siedettävyyden rajamailla. Totuin siihen, että mielialani heitteli ja olin usein vähän alamaissa. Teini-iässä löysin psykologian, tieteen, jonka nimeen vannoin parin vuosikymmenen ajan. Psykologia toki kiinnostaa edelleen, mutta enää en pidä sitä kaikkivaltiaana, asiana joka yksistään selittää ihmisen käyttäytymistä, persoonan kehitystä ja tunteita. Nyt uskon, että muitakin elämäämme vaikuttavia tekijöitä on olemassa, vaikka niitä ei ole niin helppo mitata ja selittää.

Psykologia sopikin minulle hyvin, sillä lapsuuden kodistani saamani mallin mukaan, tukahdutin tunteeni, jolloin järjen ääni minussa vahvistui ja korostui. Aloin tutkailemaan elämääni ikäänkuin ulkopuolisena, analysoiden tietoa, joka minulla oli. Järjen kautta kykeninkin käsittelemään paljon asioita. Ei tuntunut niin raskaalta tutkailla asioita, kun tunteet oli työnnetty jonnekin taka-alalle ja minusta tulikin aika taitava menneisyyden tonkija ja asioiden yhdistelijä - myös ystäväpiirissäni toimin jonkinlaisena ihmisten ja ihmissuhteiden tulkitsijana. Elin siis vuosia analysoiden itseäni historiani kautta. Sain paljon oivalluksia ja koin palkitsevaksi sen, että löysin yhtymäkohtia käyttäytymisestäni siihen minkälaisista olosuhteista tulen ja ketkä ja miten eri ihmiset ovat vaikuttaneet elämääni, mutta se ei oikeastaan muuttanut mitään. Niitä asioita vaan pyöritteli mielessä ja koin kai jollain tasolla, että olen ns. olosuhteiden uhri vaikken heittäytynytkään ihan marttyyriksi. Lopulta n. 3 vuotta sitten hakeuduin terapiaan. Tiiviin kognitiivisen psykoterapian kautta keskityin tähän päivään ja siihen, että otan vastuun siitä miten itseäni kohtelen ja miten kohtaan asiat. Aloin havainnoimaan tunteitani ja sitä kautta myös purkamaan vuosien taakkaa. Patoutunutta surua, vihaa ja häpeää oli kertynyt paljon.

Parin vuoden tiiviin terapian jälkeen tunsin itseni paremmin, osasin kuunnella sisäistä puhettani, havannoida tunteitani ja pitää parempaa huolta tarpeistani. Mutta edelleen työskentelin pääasiassa järjen kanssa. Oli tosi vaikea kohdata tunteita, vaikka minulla oli jo siihen parempia työkaluja. Eikä elämässäni oikein tapahtunut vieläkään toivottuja muutoksia, näin vain asiat selkeämmin. Ja sitten alkoi yllättäen tapahtumaan. Henkinen heräämiseni alkoi ennen kuin sitä oikeastaan edes ymmärsin tai halusin tunnustaa. Suhtautumiseni henkimaailmaan on ollut aina aika skeptinen ja lähes ateistinen. Mutta kun kokee itse jotakin, on sitä vaikea epäillä. Ensi kosketukseni oli siis tutun järjestämä "rentoutushetki". Kuten myöhemmin ilmeni, tämä ohjattu meditaatio, oli samalla myös ryhmähoito. Tämän järjesti silloin intuitiiviseksi parantajaksi harjoitteleva henkilö, joka toi ne viestit, joita paikalla olleet tarvitsivat. Minä todella koin, että sanat sopivat juuri minulle ja olin suurimman osan ajasta hyvin liikuttunut. Meditaation jälkeen olo oli ennen kokemattoman seesteinen. Muistan ajatelleeni, että mikään ei voisi järkyttää mielenrauhaani. Sen jälkeen oli selvää, että juuri sitä tarvitsen elämääni ja kävin muissakin meditaatioissa ja pari intuitiivisten parantajien järjestämää kurssia. Aloin myös tutkimaan muitakin new age -henkisiä juttuja. Opin kohtaamaan pelkoni ja purkamaan tunteitani maailmankaikkeuden hellivässä hoivassa. Ja aina kun tein töitä vaikeiden asioiden kanssa, raskaat hetket palkittiin seesteisellä, hyvällä ololla. Alkoi tapahtumaan asioita, joita kutsun pieniksi ihmeiksi ja tunsin, että minua ohjattiin tekemään valintoja. Koin millaista on elää virrassa huolettomana ja jokaisesta hetkestä nauttien. Ja mikä tärkeintä ja oleellisinta: opin rakastamaan itseäni ja sitä kautta koko maailmankaikkeutta.

Viime syksynä löysin myös Rosen-terapian, joka tuntui olevan viimeinen puuttuva palanen hyvinvointini rakentamisessa. Karkeasti voisikin jaotella niin, että terapiassa opin erittelemään tunteita ja ajatuksiani, intuitiivisten parantajien kautta opin kuuntelemaan sydämeni ääntä ja Rosen-terapian kautta opin kuuntelemaan kehoani. Todellisuudessa jako ei ole näin yksiselitteinen, vaan oikeastaan kaikissa noissa on käsitelty laajempia kokonaisuuksia, mutta ehkä voisin katsoa noiden olevan minulle ne pääopetukset kussakin hoitomuodossa. Ja muutosprosessi jatkuu edelleen. Nämä ainekset mukanani jatkan siis tielläni eteenpäin kohti uusia seikkailuja, joista kirjoitan varmasti enemmän jatkossa ;)

Kiitos sinulle, että olet siellä ja luet tätä ja kiitos kaikille voimille sekä ihmisille, jotka ovat avanneet silmäni ja tuoneet unohtumattomia kokemuksia elämääni