No niin, nyt päästään jännittävään aiheeseen. Asiaan, joka on antanut minulle niin paljon konkreettisesti!

Juuri lukemani Salaisuus-kirjan innoittamana haluan kirjoittaa siitä miten olen kokenut, että ajatteluani muuttamalla, voin luoda elämästäni sellaista kuin haluan. Kuulostaa aluksi uskomattomalta ja on vaikea ymmärtää, että ihan yksinkertaisilla jutuilla, kuten kuvittelemalla, voi saavuttaa asioita, joita on pitänyt kovan työn takana tai jopa mahdottomana. Tuo Rhonda Byrnen kirjoittama kirja: Salaisuus, selittää siis asiaa eri asiantuntijoiden avulla perusteellisesti ja esimerkein. Minulle ajatus ei tullut uutena sillä se tukee muutakin kautta saamaani tietoa ja kokemusta. Mm. toinen minuun syvästi vaikuttanut kirja: Louise L. Hay: Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi, kertoo samansuuntaisista asioista.  

Edellä mainittuja kirjoja yhdistää seuraavat perusajatukset: SE MIHIN KESKITYT, LISÄÄNTYY ELÄMÄSSÄSI ja JOS HALUAT JOTAKIN, KUVITTELE, ETTÄ SINULLA ON JO SE JA SAAT SEN.

Aluksi epäilevä mieli kysyy, että miksi tällä olisi mitään merkitystä ja mihin ko. ajatukset voisivat perustua. Jos se kerran olisi noin yksinkertaista, niin miksi kaikki eivät toimi niin. Voisiko koko juttu edes toimia, jos kaikki saisivat aina kaiken haluamansa. Mikä on realistista. Niinpä niin. Minulla ei ole varmaa vastausta tähän. Voin vain kertoa, että se toimii.

Olen toki lukenut erilaisia teorioita siitä mihin ko. asia perustuu. Salaisuus-kirjassa mm. kerrotaan vetovoimanlaista, jostakin muualta olen lukenut kvanttifysiikasta (ehkä nämä 2 edellä mainittua jopa liittyvät toisiinsa), jossakin on esitetty, että maailmankaikkeus antaa meille sen mitä pyydämme ja positiivinen psykologia selittää kai asian niin, että oikea tunnelma ja usko itseemme ohjaa alitajuntaamme niin, että toimintamme muuttuu sen mukaan. Itse en ainakaan tällä hetkellä etsi aktiivisesti vastausta. Kun päätin luottaa omiin tuntemuksiini ja siihen mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä sekä luopua siitä pelosta, että olen hyväuskoinen hölmö, minua huijataan tai tulen leimatuksi hörhöksi, niin ns. järkeen käyvien perustelujen etsiminen tuntui turhalta. Tiedän, että se toimii ja se riittää. Ja jokainen, joka epäilee, voi kokeilla itse.

Koska kuitenkin olemme tottuneet ajattelemaan tietyllä tavalla ja negatiiviset uskomukset sekä tapamme suojella itseämme pettymyksiltä, ovat niin syvällä niin näitä uudenlaisia ajatuksia pitää ikäänkuin syöttää itselleen järjestelmällisesti niinkauan kunnes ne alkavat tulla luonnostaan. Pitää ikään kuin täyttää itsensä uskolla, ettei vanhoille ajatusmalleille jää enää tilaa. Voimalauseet ovat hyvä tapa aloittaa itsensä ns. uudelleenohjelmointi.

Ihan ensimmäinen voimalauseeni oli (alkaa nyt olla jo itsestäänselvyys):

KAIKKI TAPAHTUU NIINKUIN ON TARKOITETTU ja tähän liittyi pian heti perään KAIKKI ON HYVIN

Sen verran avaan vielä tuota "kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitettu" -ajatusta, että se tuli minulle todeksi viime kesänä käymälläni kurssilla, jonka järjestivät intuitiivisten parantajien Sanna ja Sari. Kurssi avasi minulle ihan uuden maailman ja meditaatioiden avulla pääsin lähemmäs todellista itseäni sekä kokemaan, että maailmankaikkeus sekä henget/enkelit ohjaavat sekä auttavat meitä, kun avaamme sydämemme vastaanottamaan näitä asioita. Löysin hyvin pian tarkoituksen melkein kaikelle mitä minulle tapahtui. Jokainen haaste tai mielipaha johdatti näkemään syvemmälle itseeni ja parantamaan haavojani tai toikin jotakin odottamatonta hyvää elämääni. 

Mutta siis hoin alkuun viime kesänä noita kahta voimalausetta päivittäin kymmeniä kertoja. Se alkoi oikeastaan juuri, kun lähdin lomamatkalle Kreetalle. Jo lentokoneessa tuli eka pettymys ja harmitus, kun jouduimme mieheni kanssa istumaan erikseen käytävän eri puolille. Aikomuksemme oli katsoa miniläppärin kautta yksi elokuva lennon aikana ja nyt se oli mahdotonta, kun emme istuneetkaan vierekkäin. Tunnelma meinasi heti pilata koko lennon, mutta keskityin yllä mainittuihin ajatuksiin. Ja kuinka ollakaan, pian tutustuin viereeni tulleisiin kahteen rempseään naisihmiseen ja matka sujuikin mukavasti heidän kanssaan. Tuttavuus näihin naisiin paljastui myöhemmin vielä hyödyllisemmäksi, kun selvisi, että olemme majoittuneet samaan hotelliin. Heidän kauttaan tutustuimme muihinkin hotellin asukkaisiin. Itse olen ollut vähän ujo juttelemaan uusien ihmisten kanssa ja nyt heidän kauttaan sekin meni sujuvasti ja sain sosiaalista itsevarmuutta. Muutenkin toinen näistä naisista auttoi minua suhtautumisessa itseeni, mutta se onkin ihan oma tarinansa. Mutta toinen isompi huomio, mikä liittyi yleiseen sujuvuuteen, oli, että sain heti matkan alussa itseni kiinni "olisi pitänyt..." -ajatuksista. Aina, kun huomasin, että olisin kaivannut jotakin tavaraa/vaatetta, mitä ei tullut mukaan, huomasin pilaavani tunnelmaa murehtimalla "voi ei, olisi pitänyt ottaa se ja se mukaan...". Yleensä nämä puuttuvat jutut eivät olleet edes niin kovin oleellisia, vaan enemmänkin sellaista täydellisyyden tavoittelua, jos mietti asiaa tarkemmin. Nyt tajusin, että haikailemalla jotakin mitä ei ole tai harmittelemalla asiaa mille ei voi enää mitään, niin pilaan turhaan tunnelmaani. Ja aina heti kun se meinasi tulla "voi ei, olisi pitänyt herätä aiemmin..." "voi ei, olisi pitänyt mennä ensin tuonne..." "olisi pitänyt ottaa kamera mukaan..." "olisi pitänyt kääntyä aiemmasta kadunkulmasta" .... sanoin STOP ja korvasin ajatuksen KAIKKI ON HYVIN. Sain todella sanoa ehkä satojakin kertoja niin itselleni erityisesti muutaman ensimmäisen päivän aikana ja heti jo huomasin, miten kaikki alkoi vaan sujumaan. Se, että ei lähdetty aikaisemmin liikkeelle, olikin hyvä, koska törmäsimme johonkin joka kertoi meille jonkin vinkin, joka auttoi meitä löytämään paremmin perille tai muuttamaan suunnitelmiamme jne. Tällaisia "yhteensattumia" tapahtui kaiken aikaa ja kohta rupesimmekin hokemaan, että hyvä, kun ei tehtykään niinkuin oli alunperin tarkoitus....

Kaikki on hyvin - lause sisäisesti pitkin päivää nautittuna voi oikeastaan riittää yhtenä ainoana voimalauseena, sillä onhan se hyvin kattava. Huomasin esimerkiksi, että se toimii erinomaisesti myös silloin, kun kiire ja stressi nostavat päätään. Itse olen ollut myös melkoinen jännittäjä. Olen tajunnut sen vasta viime aikoina kunnolla, sillä aiemmin en halunnut kiinnittää siihen huomiota. Toisaalta oli niin itsestäänselvää, että pieni jännitys oli hyvin usein läsnä, että se oli osa elämää. Olen jännittänyt uusia tai haasteellisia tilanteita, uusia tai itsevarmoja ihmisiä, auktoriteetteja... Vähän kaikkea. Jännityksen takanahan on ollut se, että en ole luottanut itseeni tai siihen, että pärjään tai että ansaitsisin vain hyvää. Mutta, kun "kaikki on hyvin" (ja kaikki tapahtuu niinkuin on tarkoitettu), luotan siihen, että asiat sujuvat. Pitää kuitenkin muistaa, että negaatio ei toimi. Sillä se mihin keskitymme, lisääntyy elämässämme. En voi liikaa painottaa tätä. Jos siis keskityn siihen mitä en halua, se juuri lisääntyy elämässäni! Ennen rauhotin itseäni jännittävissä ja stressaavissa tilanteissa sanomalla itselleni "ei ole mitään hätää". Mutta miksi puhun itselleni hädästä?! Se jo kertoo siitä, että uskon, että hätä on lähellä.  Sanoilla ON väliä. "Kaikki on hyvin" tuo jo heti rauhoittavamman olon. Tämä lause vaikuttaa siis suoraan meihin rauhoittavasti, mutta samalla myös "tilaamme" lisää sitä tunnetta elämäämme.

Vaikka edellä olen keskittynyt sanoihin ja niiden vaikutukseen niin todellisuudessa kyse on siitä, että se tunne, mikä meillä on, vetää puoleensa samankaltaista tunnetta tuovia asioita. Tunteet kuitenkin tulevat ajatuksista. Ajatuksilla voi siis ohjailla tunteita. Mutta tuon tämän tunne-asian esiin, koska joskus yritämme hokea itsellemme jotakin eikä se auta, jos emme usko siihen, koska emme tunne niin. Usein on kuitenkin huomattu, että kun jotakin asiaa hokee riittävästi, voi siihen alkaa uskoa, vaikka se tuntuisi aluksi kaukaiselta.

Eri tilanteissa voi olla hyödyllistä käyttää itselleen ja omaan tilanteeseen vielä täsmällisemmin sopivia hokemia. Yksi viime aikoina käyttämistäni voimalauseista on KAIKKI MITÄ SANON TAI TEEN, ON OIKEIN. Tarvitsen tätä lausetta, koska minulla on taipumus jälkeenpäin miettiä teinkö oikein tai sanoinko jotakin sopimatonta. Minun tehtäväni ei ole lukea muiden ajatuksia. Minun tehtäväni on olla minä. Ja jos minulle tulee mieleen jotakin niin VOIN SANOA KAIKEN MITÄ MIELEENI TULEE. En sano, että HALUAISIN sanoa kaiken tai kokisin tarpeelliseksi sanoa kaiken mitä mieleeni tulee, mutta silloin kun tekee mieli sanoa jotakin, pyrin muistamaan tämän. En ota kantaa siihen voiko tällainen olla yleinen voimalause kaikille, mutta minulle ja minun tilanteeseeni se sopii. Tiedän myös monia ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä ottaneet muiden ihmisten tunteet huomioon ja auttavat mielellään muita. Tällaisille ihmisille sallisin jo sen, että heidän ei tarvitsisi joka hetki epäillä sanojaan ja tekemisiään vaan mielestäni he voisivat luottaa siihen, että ovat hyviä ihmisiä, joilla on hyvät tarkoitusperät. Näin ajattelen myös itsestäni. Ja jos sanomiseni tai tekemiseni johtavat konflikteihin niin niilläkin on varmasti tarkoituksensa. Harvoin näin kuitenkaan käy.